Positiivisen pedagogian seuraukset

27. tammi, 2019

 

Näin facessa videon, missä jenkkiopettaja kehui joka päivä oppilaansa. Päätin kokeilla jotain saman kaltaista: joka perjantai kehuin kaikkien kuullen jokaisen oppilaan. Pitkin viikkoa olin heitä tarkkaillut ja kirjoittanut muistiin hyviä hetkiä: autoit tarjottimen kaatanutta, olet aina kohtelias, huumorisi pelastaa monta hetkeä jne. Nelosluokkalaiset odottivat tuntia kuin koulun diskoa. Jos joku ei heti hiljentynyt tunnin alkaessa, toiset sihisivät: hiljaa, on kehumistunti!! Tunnin jälkeen muutama tuli vielä tarkistamaan, niin että mikä se kehu olikaan. Itsetunto nousi, viihtyminen koulussa lisääntyi, lapsi alkoi uskoa itseensä.

Voisin melkein sanoa, etten ole urallani tehnyt mitään, millä olisi ollut näin suuri vaikutus lapsen itsetuntoon. Aivan käsittämätöntä, miten tälläinen pieneltä tuntuva asia voi olla noin merkittävä.

Meille suomalaisille kehuminen ei ole itsestään selvää. Muistan, että omalla 12-vuotisella koulu-urallani opettaja kehui minua kerran, lukion ensimmäisellä luokalla. Ja olin kuitenkin melko hyvä oppilas, että eiköhän meidän ole syytä kiinnittää tähän asiaan huomiota ja saada ilman hankerahoitustakin jotain todella mullistavaa aikaiseksi.