Kun koulu ei tajua

Kun koulu ei tajua

Kun koulu ei tajua

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sain viime viikolla valmiiksi kolmannen pamflettini. Sen nimeksi tuli: ”Kun koulu ei tajua”
Haastattelin 12 ihmistä ja laitoin heidät ryhmiin Amispojat, Erityisherkät, Lastensuojelulapset, Periksiantamattomat ja Luovat nerot.

Nämä ryhmät kattanevat hyvin ne oppilaat, joita koulu ei tajunnut eikä tajua edelleenkään.

Amispojat tekevät nyt ja tekivät silloin kaikkea muuta kuin keskittyivät kouluun: juoksivat välitunnilla kotiin pelaamaan pleikkaria, keksivät omaa kivaa tunneilla, kun akateemisuus ei kiinnostanut. Ensimmäinen onnistumisen kokemus tuli vasta ammattikoulussa: kun sai tehdä. He saivat ja saavat tyhmän leiman otsaansa.

Erityisherkät kärsivät silloin ja kärsivät nyt luokan kellon tikityksestä, ruokasalin kaoottisuudesta, hajuista, kirkkaista valoista, opettajan tiukoista komennoista. Kun päivän annos oli täynnä jo puolelta päivin, oli lintsattava loppupäivä ja mentävä kotiin lepäämään. Huonoina päivinä he eivät ymmärtäneet sanaakaan, mitä opettaja sanoi. Osa luuli syntyneensä tyhmäksi. He saivat ja saavat lintsarin ja laiskan leiman.

Lastensuojelulapset huomasivat ja huomaavat edelleen valokuvauspäivänä olevansa erilaisia: ei ole yhtä hienoja vaatteita. Ei kannata ystävystyä kenenkään kanssa, koska kotiin ei voi kutsua ketään. Ovelta piti muutenkin aina tarkistaa, mikä oli kulloinkin tilanne. Mihin oli sammuttu ja oliko oksennusta ja verta. Oli kivaa, kun sai koko yön leikkiä vaatekomerossa kotileikkiä. Kukaan ei komentanut. He eivät myöskään päästäneet ketään opettajaa lähelle, ettei totuus paljastuisi. Opettajalle ei voinut kertoa. He olivat ja ovat näkymättömiä kotona ja koulussa.

Periksiantamattomat ottivat ja ottavat vastaan ehtoja, luokalle jättämisiä, nimittelyä. Heillä on vaikeuksia erityisesti matematiikassa ja englannissa. Kertotaulu ei jää päähän ja englanti on vain kirjaimia peräkkäin. Osana oli ja on olla aina luokan huonoin. Jostain maagisesta nousee kuitenkin vimma menestyä, näyttää muille, toteuttaa unelmia. Monien mutkien kautta, valtavalla sisukkuudella ja peräänantamattomuudella he päätyivät ja päätyvät ammatteihin, joihin kukaan ei olisi uskonut heidän pääsevän.

Luovat nerot kulkivat omia teitään. Koulu käytiin, kun ei ollut muutakaan mahdollisuutta. Koulun jälkeen alkoi elämä: mieli pursui ideoita, joita piti toteuttaa ja kokeilla. Seikkailu seikkailun perään. He tekivät ja tekevät asioita, joista muut eivät osaa edes unelmoida. He olivat ja ovat luokan häiriköitä.

Minua ei ole näissä ryhmissä. Minusta koulussa oli aika mukavaa: sai istua hiljaa ja lukea. Opiskella kieliä, ratkoa matikan ongelmia, oppia uusista maista. Minulla ei menneet kirjaimet sekaisin, opin kaikki kertotaulut nopeasti. Sain aina hyviä numeroita. Minusta oli mukavaa, että opettajalla oli kuri ja järjestys, kaikki oli siten helpompaa. Minulla kävi paljon kavereita kotona ja äiti leipoi heille pullaa. Olin usein luokan parhaitten joukossa.
Siksi minusta tulikin opettaja.
Minun on vaikea ymmärtää tyhmiä, laiskoja, lintsareita, näkymättömiä, oppimisvaikeuksista kärsiviä puhumattakaan häiriköistä. Mikseivät kaikki voi olla niinkuin minä? 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

02.02 | 13:12

Teet kuitenkin uraa uurtavaa työtä - kiitos. Kokemusta varhaiskasv., jossa oallisuuden lisäämisen myötä lapset huomioidaan nyt aivan eritavalla kuin aikaisemmin

...
02.02 | 09:15

Hauska kuulla!

...
02.02 | 08:55

Löysin sivuston vasta nyt...harmi, sillä olen tehnyt työtä poikani koko kouluhistorian ajan, saadakseni opettajia katsomaan arviointia eri tavalla-onnistuinkin!

...
07.12 | 08:34

Hei ja kiitos blogiisi

...
Tykkäät tästä sivusta