VIP

 

 

V.I.P

 

Monta vuotta sitten luokkani oli järjestämässä koulun discoa ja mietimme , millä eri keinoin saisimme rahaa. Meillä oli jo arpajaiset ja buffetti, jalkapallon pomputtelukisa ja onginta. Golf-pallojen lyöminen viemäriputken palasiin ja pajatso vesisaavissa.

Sitten joku ehdotti, että myydään diskoon Vip-lippuja. Kun normaali sisäänpääsy olisi euron, niin Vip-lippu olisi 5 euroa. Olin ensin aivan järkyttynyt ja kielsin koko jutun mutta oppilaat olivat aivan innoissaan ja kehittelivät ideaa lisää: Vip- lippu sisältäisi sisäänpääsyn, kahdella eurolla syötävää buffetista, biisitoiveen tiskijukalta sekä oman kilpailun Vip-korttilaisille. Malli tuli tietenkin aikuisten maailmasta: jääkiekkopeleistä , konserteista ja clubeilta, joissa Vip-lipulla saa jotain parempaa. Kouluissa on myös yrittäjyyskasvatusta, joten ajattelin tämän sitten olevan sitä.

Näin sitten tehtiin ja kortit tekivät kauppansa.

Kortit ovat siitä lähtien aina olleet osa koulun discoa mutta tänä vuonna joku vanhemmista nosti facebookissa äläkän ja sanoi koulun opettavan eriarvoisuutta näyttämällä, että rahalla saa. Palstalla oli kommentteja puolesta ja vastaan.

Juttelin omien kutosluokkalaisten kanssa asiasta ja he kertoivat itse ostaneensa kortin alemmilla luokilla ja miten hieno tunne oli olla VIP ja kulkea kortti kaulassa. Jopa kaksi viikkoa ennen discoa, liput kun sai ostaa ennakkoon. Tunsi olevansa joku. Tunsi olevansa tärkeä. Aika halpa hinta hyvästä itsetunnosta.

 

Tänään koulussa oli sellainen päivä, että kukaan ei ainakaan tuntenut olevansa V.I.P. Lapset kieltäytyivät yhteistyöstä, joku oli kuulemma lyönyt opettajaa, toiset olivat unohtaneet lukea kokeisiin, jotkut vastasivat nenäkkäästi tai kieltäytyivät vastaamasta ollenkaan. Yhden isä ilmoitti haastavansa opettajan oikeuteen, toisen äiti itki puhelimessa olevansa huono äiti. Ruokana oli neljän kalan kalakuutioita , mikä viimeisteli päivän tunnelman.

Opettajanhuoneessa kuului kova metakka, kun peräänkuulutettiin keinoja mahdottomien tapausten kohdalla. Hermo oli kireänä kaikilla. Kaiken kukkuraksi opettajahuoneen kahvinkeitin hajosi. Katastrofianekset olivat koossa.

Joskus on sellaisia päiviä, että voisi mennä torille huutamaan, miten päin seiniä jotkut asiat on järjestetty ja niistä kärsivät sekä oppilaat että opettajat. Esimerkiksi se, että luokassa toinen vastaa kokeessa i goein helsinkiin bicaus i theör miit frens. Toinen vastaa I´m going to Helsinki because there I´ll meet new friends. Minun pitäisi päättää, kumpaa opetan ja se saa minut raivoihin, koska teen niin tai näin, hylkään toisen lapsen.

 

Kävelin ulos koulusta ja tunsin, miten sappi kiehui. Sitten liukastuin kohtaan, josta olin kaksi kertaa jo huomauttanut huoltomiehelle, koska paikka oli suoraan oven edessä ja hengenvaarallinen liukkaudessaan.

Suustani pääsi alakouluun kelvoton sana ja samalla hetkellä minua tuli vastaan ekaluokkalainen, jonka kaulassa roikkui vieläkin viikon takaisesta discosta Vip-kortti. Se oli laminoitu keltainen pahvinpala, missä luki mustalla tussilla V.I.P ja se roikkui kaulasta valkoisella villalangalla. Tyttö kulki ylväästi nenä aavistuksen koholla. Hän oli uransa huipulla: V.I.P.

Olisin maksanut vitosen minäkin sillä hetkellä, jos hyvä olo ja onnellisuus siitä olisi kiinni.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.04 | 18:50

Hei! Riippuu hirveästi alueesta, missä teet töitä. Jollain alueella saa olla ihan rauhassa ja jossain muualla ei. Laita mulle e-mail, niin vastaan paremmin.

...
25.04 | 18:32

Koulu ei tajua, mutta ei tajua ihan aina vanhemmatkaan. Olisiko vinkkejä (vaikka kirjan verran ;) ) vanhempien kanssa jaksamiseen. Kokemus kovettaa?

...
02.02 | 13:12

Teet kuitenkin uraa uurtavaa työtä - kiitos. Kokemusta varhaiskasv., jossa oallisuuden lisäämisen myötä lapset huomioidaan nyt aivan eritavalla kuin aikaisemmin

...
02.02 | 09:15

Hauska kuulla!

...
Tykkäät tästä sivusta