Perussivu

 

Aleksanteri

 

Se oli marraskuinen perjantaiaamu, kun puhelin soi opettajanhuoneessa ja kuulin, että Aleksanteri oli viety ambulanssilla sairaalaan. Illalla selvisi, että 12-vuotiaalle, innokkaalle jalkapallomaalivahdille , oli yöllä tullut aivoverenvuoto.

Maanantaina astuin luokkaan ja kaikki tiesivät jo asiasta kiitos facebookin ja kännyköiden. Sellaista hiljaisuutta en ole luokassa ennen kuullut. Se oli syvempää ja ehdottomampaa kuin mikään hiljaisuus aikaisemmin. Kerroin, mitä oli tapahtunut ja keskustelimme siitä .

-Kuoleeks se?

-Ei taida pelata enää jalkapalloa...

-Voidaanks me mennä kattomaan?

Vaikka tiesin tilanteen vaarallisuuden, koetin luoda uskoa positiiviseen lopputulokseen. Hänet kiidätettiin Helsinkiin leikattavaksi. Verenvuoto oli vaikeassa paikassa, miltei mahdoton leikata

Leikkaus kesti tuntikausia . Yöllä tuli tekstiviesti: leikkaus ohi ja Aleksanteri elossa.

Teimme luokassa jättikokoisen kortin ja lupasin lukea Aleksanterille ääneen jokaisen terveiset. Olimme tilaamassa luokkasormuksia ja päätimme tilata myös Aleksanterille ja pyysin parhaita kavereita valisemaan sormuksen. Hetken käytävässä mietittyään he tulivat kertomaan, että olivat valinneet sormuksen nimeltä Be strong ( ole vahva).

 

Menin äidin kanssa teho-osastolle . Otin Aleksanteria kädestä kiinni ja sanoin: - Terve Aleksanteri, tässä on Maarit. Tunsin pienen puristuksen kädessäni. Kerroin hänelle, että teimme kortin ja luin hänelle jokaisen terveiset: Pysy vahvana, veli. Torju se aivoverenvuoto. Älä anna periksi. Mä rukoilen sun puolesta jne.

Aleksanterin huulet liikkuivat, olkapäät heiluivat, käsi puristi välillä omaani. Olin varma, että hän kuuli kaiken.

Tuli seuraava torstai ja uskonnon tunti. Luimme Martti Lutherista ja siitä kuinka hänen nuori ystävänsä kuoli ja Luther pelkäsi. Ajattelin, että oliko tuonkin nyt pakko olla tuossa. Kysyin, mitä he olivat elämässään pelänneet.

-Mä pelkään, et Aleksanteri kuolee.

Tuli taas aivan hiljaista ja sanoin, että se on ihan selvää, että teitä pelottaa.

-Mä en nukkunut yhtään silloin ekana yönä.

-Enkä mä.

 

Puhuttiin ja puhuttiin. Halusin kertoa heille suojelusenkeleistä ja kysyin, ovatko he koskaan ihmetelleet, miksi heille loppujen lopuksi sattuu aika vähän onnettomuuksia ottaen huomioon koheltamisen määrän.

-Me ollaan niin varovaisia.

-Ette todellakaan ole.

-Meil on hyvä tuuri.

-Onko se tuuria?

-Meil on suojelusenkeli?

-No nimenomaan. Minä olen aivan vakuuttunut, että jokaisella lapsella on suojelusenkeli.

-No, missäs se Aleksanterin enkeli sitten oli? kuului närkästynyt kysymys.

-Kyllä se istuu siellä Aleksanterin sängyn vieressä nytkin koko ajan.

Tunnin keskustelu oli upea. Leuat tärisivät mutta puhumisen pakko ylitti itkemisen häpeän.

Olemme seuranneet Aleksanterin toipumista nyt viikkoja ja jokaisen sairaalakäyntini jälkeen pysähtyy koulupäivän kiire ja hälinä ja puhumme. 12-vuotiailla on paljon kysyttävää. Siinä ei kiertely auta, on puhuttava totta.

 

 

Nyt meitä yhdistää luokkasormuksen lisäksi kokemus jostakin käsittämättömästä, mikä on sattunut yhdelle meistä. Koulupäiviimme sisältyy nyt toivoa, pelkoa, surua, iloa, syvällistä keskustelua enemmän kuin ennen. Sitä on itsekin , vaikka puheammattilainen onkin, sanaton ja on pakko lainata oppilaan sanoja: pysy vahvana, älä anna periksi.

 

 

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

01.09 | 06:14

Mulla loppui merkit... Laita mulle sähköpostiosoitteesi, niin voin vastata paremmin. Maarit.korhonen@saunalahti.fi

...
31.08 | 22:03

Olen luokanopettajaopiskelija ja kandin teko lähestyy. Liian moni asia kiinnostaa. Mistä sinä tekisit kandin/gradun tänä päivänä?

...
25.04 | 18:50

Hei! Riippuu hirveästi alueesta, missä teet töitä. Jollain alueella saa olla ihan rauhassa ja jossain muualla ei. Laita mulle e-mail, niin vastaan paremmin.

...
25.04 | 18:32

Koulu ei tajua, mutta ei tajua ihan aina vanhemmatkaan. Olisiko vinkkejä (vaikka kirjan verran ;) ) vanhempien kanssa jaksamiseen. Kokemus kovettaa?

...
Tykkäät tästä sivusta