Eläköön vallankumous

 

 

 

Eläköön vallankumous

 

 

Kuulin,että vuonna 2016 tuleva perusopetuksen uusi opetussuunnitelma tulee muuttamaan koulumaailmassa paljon. Sanat kuten yhteistyö, ongelman ratkaisu, innovaatio ja tietotekniikka tulevat olemaan tärkeitä. Uuden opetussuunnitelman mukaan tekstikirjat ja opettajajohtoinen opetus rajoittavat oppimista, oppilaan tulee olla aktiivisessa roolissa. Pulpettienkin tarpeellisuus kyseenalaistettiin. Opettaja muuttuu tiedon jakajasta assistentiksi, joka tuuppii oikeaan suuntaan. Tekstissä oli lause, joka pysähdytti minut: oppiessaan oppilas samalla rakentaa identiteettiään. Ajatelkaa: oppiessaan rakentaa identiteettiään. Positiivisten kokemusten kautta rakentuu hyvä entä negatiivisten? Ei oppinut, kaverit nauroi, ope torui?

Rakastin myös lausetta: oppilaalla on oikeus hyvään opetukseen sekä : sivistynyt ihminen haluaa hyvää. Ihan varma en ollut siitä, onko minusta ”sukupuolisensitiiviseen lähestymistapaan”.

Koin herätyksen. Jo pitkään olen ollut turhautunut moneen asiaan koulussa. Sanoin 5-luokkalaisilleni, että vuonna 2016 tulee moni asia muuttumaan koulussa ja olen ajatellut, että kokeiltaisiin esimerkiksi sitä, että pulpetteja ei olisi. En saanut lausetta ihan loppuun, kun ensimmäinen otti pulpetistaan kiinni ja nousi ylös ja sanoi:

-Mihin viedään?

Kaksi muuta nousi ylös saman tien. Näytin kädelläni, että istu nyt alas ja koetin rauhoitella mutta sitten ajattelin, että mikä ettei. Rehtorin luvalla kannoimme pulpetit ensin käytävään, haimme muutaman pyöreän pöydän käytävästä luokkaamme. Yksi oli jo ehtinyt tekstata mummolle, että saadaanko me se kaatopaikalle menevä sohva ja hetken päästä mummo lähetti kuvan sohvasta kännykkään ja lupasi toimittaa sohvan seuraavana päivänä koulun ovelle pakettiautolla!

Seuraavana aamuna sohva tuli. Vieressä seurasi joukko muiden luokkien oppilaita:

-Kattokaa, SOHVA !! Mihin se menee?

-Opehuoneeseen, oletti toinen.

Saimme myös keinutuolin, säkkituolin, pari mattoa ja viherkasveja. Luokassa olleet puolityhjät kaapit siivottiin ja jokainen oppilas sai oman ”lokerokaappinsa”, jonka koristeluun meni pari tuntia: julisteita, peilejä, valokuvia. Olihan minulla ollut sohvia ennenkin. Ja matokompostori. Mutta nyt oli kyse jostain suuremmasta.

Olihan nämä merkit olleet näkyvissä jo pitkään. Oppilaat kyseenalaistavat, miksi asioita pitää tehdä ja minä, kivikautinen mammutti, olen ollut shokissa siitä, että joku voi kyseenalaistaa aikomukseni. Minun! MINUN ! On aika nöyrtyä ja ymmärtää, että en voi ensin kertoa huikean jännittävästä Islannin matkastani, sitten seuraavalla tunnilla kertoa kaiken, mitä tiedän diagrammeista, sitten kerron katolisesta kirkosta, sitten opetan adjektiivien vertailumuodot, sitten….. on väärin vangita lapsi pulpettiin liikkumattomaksi , passiiviseksi kuulijaksi. Hänellä on oikeus tutkimisen iloon, löytämisen riemuun, jakamisen onneen. Hän voi mennä tietokoneelle tutkimaan asiaa, maata maton päällä lattialla kirjoittamassa asiasta, keinua keinutuolissa kuuntelemassa toisen löytämiä asioita ja rakentaa siten omaa identiteettiään hakemalla itselleen parhaan tavan oppia.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Pirjo Suhonen | Vastaa 13.08.2014 22.43

Loistavaa! Paras oppimisymparisto on riippukeinussa, laiturilla tai maton paalla potkottaen. Mukavassa ymparistossa nautiskellen, oppiminen kay kuin leikki. :-

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

02.02 | 13:12

Teet kuitenkin uraa uurtavaa työtä - kiitos. Kokemusta varhaiskasv., jossa oallisuuden lisäämisen myötä lapset huomioidaan nyt aivan eritavalla kuin aikaisemmin

...
02.02 | 09:15

Hauska kuulla!

...
02.02 | 08:55

Löysin sivuston vasta nyt...harmi, sillä olen tehnyt työtä poikani koko kouluhistorian ajan, saadakseni opettajia katsomaan arviointia eri tavalla-onnistuinkin!

...
07.12 | 08:34

Hei ja kiitos blogiisi

...
Tykkäät tästä sivusta