Sankaritarinat

 

Sankaritarinat

Sankareita ovat kaikki ne oppilaat, jotka huolimatta huonosta koulumenestyksestä löytävät oman osaamisensa koulun jälkeen. Nämä oppilaat jaksavat kahlata koulunsa läpi , vaikka viitosia ja kuutosia satelee kokeista. He ovat niitä, joiden lahjakkuudet ovat muita , mitä koulu mittaa.

Hän, joka oli epätoivoisuuden symboli: ei oppinut mitään, ei ollut kiinnostunut mistään, tavarat aina kadoksissa. Rämpytti vain sitä vanhaa Landolaa, joka lojui luokassa. Miten vähän silloin ymmärsinkään. Silloin ei testattu oppimisvaikeuksia, silloin ei ollut kuraattoria eikä psykologia. Kaveri sai vain maineen laiskana. Aikuisena hän elättää itsensä bändin kitaristina.

Hän, joka pääsi englantipainotteiselle luokalle, koska sinne pääsivät kaikki halukkaat. Erinomainen idea, sillä päästessään tälle erikoisluokalle luuli olevansa hyvä ja sillä asenteella mentiin jo pitkälle. Hän ei kuitenkaan koskaan oppinut kolmannen persoonan ässää, ei kysymyslauseiden rakennetta, ei komparatiivia. Englanti oli kuutonen. Mutta luokkaretkellä Pohjois-Irlannissa hän syöksyi ensimmäisenä puhumaan englantia ja sai heti kavereita. Koulu ei mitannut niitä taitoja, jotka itse asiassa olivat tärkeimmät.

Hän, joka oli tietotekniikkaguru jo silloin, kun ensimmäisiä tietokoneita asennettiin luokkiin. Hän editoi videoita, teki power pointit kevätjuhliin ja juoksi auttamaan opettajaa, joka ei osannut käynnistää konetta. Koulu meni päin seiniä, tunnilla oli vaikea olla, ei pystynyt keskittymään ja kokeista tuli nelosia. Testattiinkin joka vuosi eri psykologin toimesta mutta mitään ei löytynyt. Jokin nerous siellä sisällä piili mutta me emme sitä löytäneet. Menestynyt tietotekniikan alalla.

Ja hän, jolla oli aivan hirveä lukihäiriö ja sen myötä käsiala ja joka itki, että hänestä ei ikinä tule mitään. Luettelin hänelle kaikki presidenttimme ja ministerimme ja miljonäärimme, joilla on ollut huono todistus mutta ovat silti pärjänneet. Saattoi lohduttaa hetken mutta emme osanneet auttaa häntä tarpeeksi. Koulu oli yhtä painajaista. Hän elättää itsensä käden taidoilla.

Yhdeksän vuotta epäonnistumista lannistaa silti monia. Aika harva jaksaa koko koulun läpi, jos onnistumisen kokemuksia ei tule. Siksi kutsun heitä sankareiksi ja siksi haluaisin koulun muuttuvan. Jos jo kolmannella luokalla todetaan, että englanti on todella tuskaista, onko hänen pakko lukea sitä saman verran kuin kympin oppilaan? Tai hän, joka ei ymmärrä sanallisia laskuja, voisiko hän silti saada joskus kympin matikan kokeesta eikä aina sitä seiskaa, vaikka toinen sivu jää aina laskematta? Tai voisinko lisätä todistukseen omia arviointikohteitani , vaikkapa keskustelutaito 10, johtamistaito 9, muiden innostaminen 9 ja toisten oppilaiden auttaminen 10 ? Meillä ei ole varaa arvioida lasten kykyjä niin, että he kokevat sen itsetuntoaan heikentävänä ja siten alisuoriutuvat kenties koko elämänsä. Koulun tehtävä on tarjota eväät loppuelämää varten ja niistä tärkein taitaa olla hyvä itsetunto.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

01.09 | 06:14

Mulla loppui merkit... Laita mulle sähköpostiosoitteesi, niin voin vastata paremmin. Maarit.korhonen@saunalahti.fi

...
31.08 | 22:03

Olen luokanopettajaopiskelija ja kandin teko lähestyy. Liian moni asia kiinnostaa. Mistä sinä tekisit kandin/gradun tänä päivänä?

...
25.04 | 18:50

Hei! Riippuu hirveästi alueesta, missä teet töitä. Jollain alueella saa olla ihan rauhassa ja jossain muualla ei. Laita mulle e-mail, niin vastaan paremmin.

...
25.04 | 18:32

Koulu ei tajua, mutta ei tajua ihan aina vanhemmatkaan. Olisiko vinkkejä (vaikka kirjan verran ;) ) vanhempien kanssa jaksamiseen. Kokemus kovettaa?

...
Tykkäät tästä sivusta