Keskusteluja

 

Keskusteluja

Koulua on käyty vasta muutama viikko mutta kuudesluokkalaisten kanssa on jo puhuttu vakavia . Vaikka uskonnon tuntien tarpeellisuudesta usein väitellään, ovat ne ainoita tunteja, jolloin voi oppilaiden kanssa keskustella rauhassa. Uskonnon kirja alkoi kappaleella itsetunnosta, arvoista ja idoleista.

Olin samalla viikolla kuullut heidän keskustelevan käytävällä siitä, kuka oli jo ottanut ekat kännit. Todennäköisesti jutut olivat suuremmat kuin teot mutta asia kuitenkin näytti kiinnostavan. Olin myös kuullut vanhemmilta, että meno lähiön raitilla oli aika hurjaa minunkin oppilaideni joukossa. Koska luokassani on sohvia , keinutuoleja ja säkkituoleja, asettuivat oppilaat aika mukavan näköisesti aloilleen ja keskustelu alkoi. Kerroin heille kuulleeni kännikeskustelun ja osa oppilaista alkoi kiemurrella. Puhuin itsetunnon merkityksestä varsinkin seuraavien kolmen, neljän vuoden aikana, jolloin on vaara lähteä väärille raiteille. Mietimme, kuka vaikuttaa itsetuntoon heikentävästi.

- Isä, vastasi eräs tyttö .

En tarttunut siihen. Puhuimme kavereista, juomisesta ja tupakoinnista. Huumeruiskuja näemme koulun pihalla viikottain ja entisiä oppilaita pyörii välituntipihoilla iltaisin päihteiden vaikutuksen alaisina.

Arvomaailma-kyselyssä oppilaat ilmoittavat omiksi arvoikseen kaverit, perheen ja eläimet. Puhuimme myös kavereiden vaikutuksesta itsetuntoon. Jokaisen pitäisi miettiä, ovatko kaverit sellaisia, joiden seurassa voi hyvin . Keskusteluun meni koko uskonnon kaksoistunti ja sen jälkeen olo oli kuin olisi opettanut viikon tauotta, sen verran syvällistä ja keskittynyttä jutustelu oli. Oppilaat terästäytyvät tälläisinä hetkinä, koska näkevät , että olen vakavissani ja tosissani. Turhauttavaksi tilanteen tekee se, että olen tehnyt tämän saman niin monen luokan kanssa ja parin vuoden päästä kuulen sitten, mitä aineita kukakin käyttää ja sattuiko itsemurha tämänkin luokan kohdalle. Positiivista taas on se, että 12-vuotiaat rakastavat tälläisiä keskusteluja. Toki osa ymmärtää, että nyt ei tarvitse tehdä muistiinpanoja eikä muutakaan työtä, jos saadaan opettaja tarinoimaan mutta osa oppilaista janoaa aikuisen kanssa juttelua. Nämä keskustelut ovat niitä opettajan työn tähtihetkiä.

Kaikki vakuuttavat tuossa iässä, etteivät ikinä tule käyttämään mitään päihteitä.Totuus on kuitenkin toinen. Tullaan taas siihen itsetunto-asiaan. Jos itsetunto on hyvä, ei tarvitse näyttää olevansa jotain ryyppäämällä 12-vuotiaana. Itsetunto, itsetunto, itsetunto.

Toivon , että vanhemmat tai muut lähellä olevat aikuiset jaksaisivat lapsien kanssa: kehumista kehumisen aikana, rajojen laittamista välittämisen välineenä, positiivisen ilmapiirin luomista koteihin, onnellisuuden opettamista, toiveiden miettimistä. Älkää rasittako lapsianne omilla murheillanne, ei raha-asioissa eikä muissakaan. Lapsilla on tarpeeksi tekemistä oman olemisensa kanssa. Älkää itse käyttäkö ainakaan lapsen nähden päihteitä. He surevat, että kuolette. Älä ole se isä tai äiti tai opettaja, joka murentaa lapsen itsetuntoa. Voimia.

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

02.02 | 13:12

Teet kuitenkin uraa uurtavaa työtä - kiitos. Kokemusta varhaiskasv., jossa oallisuuden lisäämisen myötä lapset huomioidaan nyt aivan eritavalla kuin aikaisemmin

...
02.02 | 09:15

Hauska kuulla!

...
02.02 | 08:55

Löysin sivuston vasta nyt...harmi, sillä olen tehnyt työtä poikani koko kouluhistorian ajan, saadakseni opettajia katsomaan arviointia eri tavalla-onnistuinkin!

...
07.12 | 08:34

Hei ja kiitos blogiisi

...
Tykkäät tästä sivusta